Ekoissa kirjoituksissani kenties jo kerroin syyn blogini perustamiseen. Pyrin koostamaan yhteen aineistoja ja johtolankoja, joita olen viiden vuoden aikana löytänyt. Tavoitteeni on tehdä näkyvämmäksi Hilkka-Liisa Aholan elämäntyötä Arabian tehtailla ja suomalaisen muotoilun ja taiteen kentällä. Erityisesti minua kiinnostavat Aholan varhaiset keramiikkatyöt, joissa esiintyy naishahmoja, kukkia, eläimiä ja muita kesäisestä puutarhasta kumpuavia elementtejä. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon näitä keramiikkalaattoja ja -lautasia on maailmalla. Haluaisin sukeltaa myös syvemmälle analysoimaan näiden töiden kuvia ja teemoja.
En valitettavasti pysty lupaamaan säännöllisiä postauksia, vaikka kuinka haluaisin. Yritän pitää näin alkuun kiinni siitä, että laittaisin tänne jotain kerran viikossa. Kiitos kärsivällisyydestä.
En ole vielä aktiivisesti markkinoinut blogia. Tulin kertoneeksi tästä työkaverilleni, joka on kokenut bloggaaja. Hän innostui heti aiheesta ja riensi katsomaan Designmuseon vintin Ahola-näyttelyn. Kiitos kiinnostavasta raportista ja lämmin kiitos, kun linkitit myös tänne! Tervehdys kaikki Sauvajyväsen lukijat! Lue Sauvajyväsen juttu täältä.
Viimeisin hankintani.
Tässä kuvassa on viimeisin hankintani Aholan naisaiheisia töitä. Kun olen viisi vuotta katsellut ja tarkastellut näitä kuvia, tästä tulee erityisen hyvä mieli. Työ on hengeltään iloisempi ja positiivisempi kuin moni muu. Usein naisten ilmeissä on surumielisempi vire. Tämä nainen ottaa tosiaankin rennosti kesäpäivänä, ”tämä riippukeinu on nyt minun, oi kuinka suloista”… Kuvassa herättää hilpeyttä myös etualalla terhakkaasti etenevä punainen ”riikinkukkonen” ja tämän perässä mateleva vaaleanpunainen, koominen etana! Mukaan mahtuu myös kuusi erilaista kukkaa, kaksi perhosta ja toinen runsaspyrstöisempi lintu, joka on lennähtänyt naisen polvelle tervehtimään häntä.
Hilkka-Liisa Aholan jäljillä 