Aholan kaakelisommitelma

Hei vaan! Jopas on aikaa vilahtanut edellisestä blogipostauksesta. Työ, muut harrastukset, pääsiäinen ja vappuviikon lomamatka ovat pitäneet kiireisinä!

Facebookin Arabia-kirppiksellä tuli pääsiäisenä vastaan tämä ihana Hilkka-Liisa Aholan sinisävyinen laattasommitelma. Omistajan kertomus tästä työstä oli henkilökohtainen ja kiinnostava, joten pyysin yksityisviestillä lisätietoja. Vanhojen esineiden arvo kasvaa, kun niiden tausta ja tarina tunnetaan. Tässä tämän teoksen tarina:

”Isoisäni edusti työnantajaliittoa ja oli jälleen selvittelemässä yhtä Arabian lakoista, ehkä 50-luvun lopulla. Ja hyvästä työstä Arabia oli palkinnut isoisääni erilaisilla esineillä. Useinkin juuri joillain uniikeilla, ehkäpä ”ylijääneillä” töillä. Tämä on ollut mummoni keittiötä koristamassa. Hänen kuoltuaan keramiikkatyö ajatui minulle. Mietin pitkään otanko sen, koska minulle ei ole mitään sinistä kotona, mutta sitten tämä löysi muun kauneutensa vuoksi paikkansa meiltä.” 21.4.2019, K.L., Helsinki

Sommitelman koko on omistajan mukaan 30 x 50 cm.

Sininen oli selvästi Hilkka-Liisan lempiväri ja hänen töissään se esiintyy usein monissa eri sävyissä. Teoksessa Taidekeramiikka Suomessa Åsa Hellman kirjoittaa, että ”… Ahola tunnetaan keraamikkoa, jolla on värin ja ornamentiikan tajua. Hänen nimensä yhdistetään usein myös intensiiviseen siniseen väripalettiin, joka käsittää erilaisia koboltin, turkoosin ja violetin vivahteita.” (Hellman (toim.) 2004, s. 137)

On myös syytä muistaa, että eräs toinen koboltinsininen laattasommitelma vei Aholan Arabian tehtaan ysikerrokseen eli taideosaston taiteilijaksi. Vuonna 1968 hänen teoksensa voitti pääpalkinnon Italiassa Faenzan kansainvälisessä keramiikkakilpailussa. Palkinto oli miljoona Italian liiraa ja Arabiassa tämä hieno saavutus noteerattiin tarjoamalla siirto taideteollisuusosastolta täysipäiväisten taiteilijoiden kaartiin. (palkintosumma mainitaan esimerkiksi. Harri Kalhan haastattelussa, Designmuseon arkisto, keramiikkabiennaalin menestyksestä mm. Hellman, 2004).

Hilkka-Liisa Ahola Arabian taideosastolla 1969-1974

Huvudstadsbladetin jutussa 27.8.1972 on kuvattu valtava Hilkka-Liisa Aholan kukkavati.
Ahola työskenteli tuolloin Arabian taideosastolla.
Kuka tunnustaa omistavansa tämän upean taideteoksen? Ilmoittautukoon…
Lehtileike, Designmuseon arkisto, Hilkka-Liisa Aholan kokoelma.
Samaa perhettä lehtijutun teoksen kanssa ovat nämä kookkaat keramiikkavadit.
Hilkka-Liisa Ahola, Arabia, Designmuseon kokoelma.
Kuva: Aino Laine, helmikuu 2019.
HLA, uniikkityö, Arabia, Designmuseon kokoelma.
Kuva: Aino Laine, helmikuu 2019.

Taidetarjotin

Aikaa ja elämää nähnyt taidetarjotin löytyi jokin aika sitten yhdestä keräilyryhmästä. Hilkka-Liisa Ahola on maalannut herkän kohtauksen Soinne & Knin taidetarjottimeen, joka on valmistettu koivusta ja vanerista. Maalauksessa esiintyy naisaiheisista keramiikkatöistä tuttuja aiheita: kukkia, lintuja ja naisia kauniissa mekoissaan. Aholan kädenjälki on vielä melko naiivi ja tyylin kehittely vielä aluillaan.

Veikkaisin, että työ on 1940-luvun puolivälistä, kun taiteilija on rahoittanut opintojaan tekemällä erilaisia kuvitustöitä. Ahola kertoo haastattelussa tehneensä mm. tekstiilipainantaa, kankaita, huiveja, joita myi Stockmannille, ja esimerkiksi lampunvarjostimia Taitoon ja Tynellille.

Soinne & Knin tunnetuimpia tuotteita ovat Tapio Wirkkalan viiluvanerista muotoilemat veistosmaiset tarjoilu- ja koriste-esineet. Tästä aiheesta netistä löytyy kiinnostava opinnäytetyö. Polina Semenova Metropolia-ammattikorkeakoulussa on tutkinut Wirkkalan viiluvaneriveistosten valmistustekniikkaa ja konservointia. Tutustu opinnäytetyöhön tästä linkistä. (Suosittelen selaamaan, aivan ällistyttävää osaamista ja muotoiluhistoriaa!)

Taiteilijan signeeraus HLA tarjottimen oikeassa alakulmassa. Tarjottimen mitat ovat 55,5 x 37 cm.

Tumma kaunotar on pukeutunut mustaan kaftaaniin ja valkoiseen huntuun ja lähettää lentoon neljä punaista lintua. Taustalla kaksi neitoa voisivat olla vaikka palvelusväkeä. Maalauksen värit ovat jo pahasti haalistuneet ja tarjottimen kunto on huono, mutta osana Aholan naisaiheiden ketjua tämä on todella arvokas löytö!

Hilkka-Liisa Ahola ja minä Designvintissä

Tiistaina 26.2.2019 oli tärkeä ilta! Olin saanut kutsun tulla esittelemään Ahola-tutkimustani Designmuseolle kerran kuussa järjestettävään Designiltaan. Pidin kaksi puolen tunnin sessiota Designvintin Ahola-näyttelyssä. Yleisöä oli paikalla mukavasti, kymmenkunta henkeä molemmissa.

Aino luennoi.
Kuva: Anna L.

Hilkka-Liisa Aholan arkistoa digitoidaan Designmuseolla vielä parin viikon ajan. Designvintin näyttely ja ”arkistointityöpaja” on avoinna tiistaisin klo 13-19. Designvintti on museon uusi konsepti, jossa avataan museotyötä yleisölle ja samalla tarjotaan aivan konkreettisesti mahdollisuus kokeilla arkistointihommaa. Voit pukea valkoiset puuvillahanskat käteesi, harjoitella skannerin käyttöä ja tietojen kirjaamista tietokantaan. Museon henkilökunta on mukana auttamassa. Konsepti on saanut Museoviraston innovatiivisten museohankkeiden avustusta.

Samalla voit tutustua Designmuseon Hilkka-Liisa Aholan teoskokoelmaan.

Designmuseon Hilkka-Liisa Aholan kokoelmaa Designmuseon vintillä tammi-helmikuussa 2019. Alahyllyllä kaksi kookasta uniikkia maljaa, sitten kolme ”itämaista” tuikkumaljaa sekä kaksi laattasommitelmaa. Edessä luonnoksia, ml. kaakelituotannosta.

Keskimmäisellä hyllyllä kaksi Kuutamo-sarjan lautasta, keskellä ruusukuvioinen ehostusastiasto, sekä kolme naisaiheista uniikkityötä.

Ylähyllyllä vasemmalla Colora-sarjan maljakoita ja pulloja, oikealla Kukka-sarjaa.
Hilkka-Liisa Aholan luonnoskokoelmasta löytyy naisaiheiden luonnoksia n. vuosilta 1955-1958. Tässä kuvassa viimeisiä naisluonnoksia ja keskimmäisen luonnoksen toteutus, joka löytyy Designmuseon kokoelmasta. Viimeisissä naiskuvissa tyyli on jo todella muuttunut, esimerkiksi pään muoto muuttuu soikeammaksi.

Lisää Designmuseon esityksistä luvassa myöhemmin täällä blogissa!

Göteborg 1954

Tänään tupsahti käsiini uusi lähde. Puolisoni oli käynyt Mariankadulla Kauniissa Arjessa ja lähetti sieltä minulle nämä kuvat:

Kuvissa Aholan naiset

Ihan toppen! Ensinnäkin, kuvissa esiintyy ainoastaan näitä minun rakastamia naiskuvia. Kaksi kookkaampaa ovat ”tarjoiluvati”-tyyppisiä, joissa on korkeampi reunus. Aivan upeat aiheet, vaikka nyt tuo peilijuttu! Toisessa on paljon kaikkea, wieniläistuolista lähtien, ruusuilla koristeltu hattu, huvimaja, vati, josta linnut tulevat juomaan…

Oikeasta alakulmasta löytyy jotain aivan uutta. Kapea ja korkea vaasi, jossa on tummanpuhuva naisaihe. Tähän en ole törmännyt koskaan missään. Tummempia naiskuvia, jotka on maalattu vatiin tai laattaan, olen bongannut muutamia netissä. Upea. Ja itseasiassa, vaikka kuvateksti väittää esinettä vaasiksi, veikkaan, että se on lampunjalka.

Sitten nämä kaksi pienempää, soikea laatta ja piparireunuksinen vati: Molemmat ovat päätyneet MINUN KOKOELMIINI! Ja siinä ne nyt ovat, esiteltyinä ruotsalaisessa taideteollisuuskatalogissa.

Paitsi että, nyt kun tutkin tarkemmin näyttääkin siltä, että hän onkin tehnyt samasta aiheesta toisenkin työn!!

Mitä muuta tekstissä kerrotaan?

Esittelytekstistä löytyy mielenkiintoista lisätietoa Aholan elämänvaiheisiin 1940-luvun lopulla ja 50-luvun alussa. Hän on tehnyt opintomatkat Tanskaan (1948), Italiaan (1951) ja Ranskaan (1951).

Vuonna 1957 hän on viettänyt puoli vuotta saksalaisessa keramiikkakaupungissa, Höhr-Grenzhausenissa (googlaan nopeasti ja opin, että sieltä löytyy mm. Euroopan suurin keramiikkamuseo, lienee kyse jostain alan ammattilaisten mekasta…) Näistä matkoista en aiemmin muista lukeneeni. (Sota-ajan palveluksesta Ahola kertoo Kalhan haastattelussa, hän taisi työskennellä ilmavalvonnassa lottana!).

Sitten tuo Göteborgin näyttely. Olen nimittäin lukenut Arabian museon vanhasta henkilökortista, että Ahola on osallistunut näyttelyyn Göteborgissa 1954 ja sitä ennen mainitaan jo liuta yleisiä taideteollisuusnäyttelyitä Suomessa (1943, 1947, 1948, 1950).

Viime vuoden puolella kirjoittelin sähköpostia Göteborgiin johonkin taide(teollisuus?)museoon (kyllä, ruotsiksi) ja kysyin, olisiko heillä havaintoja tai olettamuksia MISSÄ tällaisia näyttelyitä olisi pidetty Göteborgissa ja löytyisikö sieltä kuvia. Sain vastauksen ja museon väki ei valitettavasti osannut auttaa. No, tässä se nyt on: Artium.

Googlaan vimmatusti ja löydän ruotsalaisesta kuva-arkistosta (DigitaltMuseum.se) kaksi kuvaa Artiumista.

Gustavsbergin posliinitehtaan näyttely Artiumissa 1960-luvulla. Kuva: Kurt Berglund, Värmdö Kommun, CC BY

Lisa Larssonin näyttely Artiumissa 1960-luvulla. Kuva: Kurt Berglund, Värmdö Kommun, CC BY

Kuvien lisätiedoissa mainitaan, että tämä näyttelytila on sijainnut Göteborgissa Korsgatanilla ja (tämä) näyttely on liittynyt Domus-tavaratalon astiakampanjaan. Artium siis lienee ollut taideteollisuustuottajien näyteikkuna ja tila myyntinäyttelyille, joissa on samalla markkinoitu myös esimerkiksi tavaratalossa myynnissä olleita uusia tuotteita. Kartalla Korsgatan näyttää olevan vilkas ostoskatu.

Sitten vielä itse julkaisu. Se löytyykin Ruotsin kirjastokokoelmista: Vacker Vardagsvara: profiler och alster ur finsk konstindustri av i dag. Stockholm, AB Lindqvist, julkaisuvuosi 1958, 31 sidor.

Linnut Hilkka-Liisa Aholan keramiikkatöissä

Edellinen postaukseni herätti katsomaan Hilkka-Liisa Aholan maalaamia eläimiä ja erityisesti lintuja vähän tarkemmin.

Kaikki kuvat omista kokoelmista. HLA/Arabia.

Silloin oli vielä meneillään romanttinen kausi. Koristeet on tehty raaputustekniikalla. Kun vati on kerran kevyesti poltettu, olen maalannut ensin pohjavärin ja sen jälkeen puhaltanut päälle lasituksen ja piirtänyt ohuella pensselillä kaikki ääriviivat ja sen jälkeen raaputtanut lasituksen pois tästä taustasta. Jäljelle jäi lasitus vähäisinä viivoina ja se saattoi kevyesti sulaa. Ne kohdat, joihin jäi lasitus, maalasin.”

Hilkka-Liisa Ahola kertoo varhaisten kuviensa ja koristeaiheiden synnystä, 26.7.1988, Harri Kalhan litteroitu haastattelu, Designmuseon arkisto.

Naiset Hilkka-Liisa Aholan 1940-50-luvun keramiikkatöissä

Ekoissa kirjoituksissani kenties jo kerroin syyn blogini perustamiseen. Pyrin koostamaan yhteen aineistoja ja johtolankoja, joita olen viiden vuoden aikana löytänyt. Tavoitteeni on tehdä näkyvämmäksi Hilkka-Liisa Aholan elämäntyötä Arabian tehtailla ja suomalaisen muotoilun ja taiteen kentällä. Erityisesti minua kiinnostavat Aholan varhaiset keramiikkatyöt, joissa esiintyy naishahmoja, kukkia, eläimiä ja muita kesäisestä puutarhasta kumpuavia elementtejä. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon näitä keramiikkalaattoja ja -lautasia on maailmalla. Haluaisin sukeltaa myös syvemmälle analysoimaan näiden töiden kuvia ja teemoja.

En valitettavasti pysty lupaamaan säännöllisiä postauksia, vaikka kuinka haluaisin. Yritän pitää näin alkuun kiinni siitä, että laittaisin tänne jotain kerran viikossa. Kiitos kärsivällisyydestä.

En ole vielä aktiivisesti markkinoinut blogia. Tulin kertoneeksi tästä työkaverilleni, joka on kokenut bloggaaja. Hän innostui heti aiheesta ja riensi katsomaan Designmuseon vintin Ahola-näyttelyn. Kiitos kiinnostavasta raportista ja lämmin kiitos, kun linkitit myös tänne! Tervehdys kaikki Sauvajyväsen lukijat! Lue Sauvajyväsen juttu täältä.

Keramiikkalaatta, Hilkka-Liisa Ahola, Arabia. Lautasen maalauksessa oranssimekkoinen nainen makoilee riippukeinussa puutarhassa, ympärillä on kukkia, perhosia ja lintuja.
Hilkka-Liisa Ahola, Arabia.
Viimeisin hankintani.

Tässä kuvassa on viimeisin hankintani Aholan naisaiheisia töitä. Kun olen viisi vuotta katsellut ja tarkastellut näitä kuvia, tästä tulee erityisen hyvä mieli. Työ on hengeltään iloisempi ja positiivisempi kuin moni muu. Usein naisten ilmeissä on surumielisempi vire. Tämä nainen ottaa tosiaankin rennosti kesäpäivänä, ”tämä riippukeinu on nyt minun, oi kuinka suloista”… Kuvassa herättää hilpeyttä myös etualalla terhakkaasti etenevä punainen ”riikinkukkonen” ja tämän perässä mateleva vaaleanpunainen, koominen etana! Mukaan mahtuu myös kuusi erilaista kukkaa, kaksi perhosta ja toinen runsaspyrstöisempi lintu, joka on lennähtänyt naisen polvelle tervehtimään häntä.