Linnut

Satu Hilkka-Liisa Aholan satavuotissyntymäpäivän, 9.11.2020, kunniaksi hänen valloittavien naisten, kuvien ja maailmojen innoittamana.

Kuvassa Hilkka-Liisa Aholan naisaiheinen seinälautanen. Kuva: Aino Laine

Syreenimaan suuriruhtinaskuntaan oli tulossa suuret juhlat. Neitoruhtinatar Vera-Nastasia oli menossa naimisiin Tulppaanimaan poikaruhtinaan Wiljamin kanssa.
Maan tavan mukaan kaikki ruhtinaskunnan naimattomat neitoset toivat neitoruhtinattarelle linnun. Arvovaltainen Ylimuamo järjesteli luovutusmenoja valkoisessa lintuviitassaan. Hän oli lintujenluovutusseremonian ylimestari ja osasi etiketin vaikka unissaan. Morsian istui turkoosissa puutarhassa ottamassa lintuja vastaan. Hän oli onnellinen morsian, mutta tuli hyvin surulliseksi nähdessään kauneimmat linnut, mitä maa päällään kantoi. Linnut oli näet tarkoitus surmata ja niistä tehdä hääateria. Vera-Nastasia mietti kuumeisesti, miten voisi muuttaa ikiaikaista perinnettä. Sitten hän keksi, hän pyytäisi audienssia parlamentin ylähuoneeseen.

Parlamentin ylähuoneessa Vera-Nastasia piti arvokkaan puheen ja pyysi itselleen häälahjaksi lakimuutosta. Lintuja saisi edelleen tuoda ruhtinatarmorsiamille, mutta ei syötäväksi, vaan kaiken kansan iloksi. Hän lupasi rakennuttaa linnan puutarhaan lintutemppelin, jossa linnut saisivat elää vapaasti. Niillä olisi pesäpaikkoja, ruokaa ja juomaa. Ne saisivat vapaasti lennellä taivaan tuuliin ja tulla takaisin silloin kun haluaisivat. Linnan puutarhassa oli lampi, jossa uiskenteli kaksi joutsenta. Niiden siipipankot oli murrettu, etteivät ne pystyisi lentämään pois. Tämänkin tavan Vera-Nastasia halusi muuttaa. Ei koskaan enää lintuja kahlittaisi lampeen, vaan ne olisivat vapaita lähtemään omille teilleen.
Ylähuone piti kaksi kokousta lakimuutoksen tiimoilta. Neitoruhtinattaren puhe oli ollut niin liikuttava, että vesissäsilmin edustajat tekivät lakimuutoksen.


Lintutemppelistä tuli upea. Linnut viihtyivät ja toivat ystäviäänkin sinne. Vera-Nastasia ja Wiljam istuivat usein lapsineen puistossa ja kuuntelivat lintukonserttia. Linnan puutarhasta tuli kuuluisa yli valtakuntien ja monet kaukaiset kansalaiset kävivät sitä katsomassa. Joskus kesäyönä, hämärän hetkellä, kun aurinko on laskenut ja seuraava aamu ei ole vielä valjennut, voit kuulla monikielisen linnun. Se laulaa monilla sävelillä, kertoo kaukaisesta linnanpuistosta ja lukuisista tovereistaan. Se lurittelee uskomattomia matkakertomuksia jossain hämärässä kuusenlatvassa. Kuunnellessasi tulet itsekin iloiseksi, hengität onnellisena raikasta yöilmaa ja olet kiitollinen elämästäsi tässä kauniissa maailmassa.


Kirjoittanut äitini Pirkko Laine 10/2020

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s